Kilpikonnia, coco de mer ja ei yhtään myrkkykäärmettä.

Aldabranjättiläiskilpikonna on saariston tunnetuin eläin, ja se on yksi maailman kahdesta jäljellä olevasta jättiläiskilpikonnalajista. Suurin kanta elää Aldabralla, joka on Unescon maailmanperintökohde ja niin kaukana, ettei sinne käytännössä pääse. Arvioitu määrä siellä on noin satatuhatta yksilöä.

Onneksi niitä ei tarvitse mennä katsomaan Aldabralle. Pääsaarilla niitä on aitauksissa, hotellien pihoilla ja kylissä, ja monissa paikoissa niitä saa ruokkia. Curieusella ne kävelevät vapaana, ja se on niistä paikoista se, joka jää mieleen.

Ne ovat hitaita, valtavia ja täysin vaarattomia, ja juuri se yhdistelmä tekee lapseen vaikutuksen, jota ei voi suunnitella. Yksilöt voivat elää yli sata vuotta, joten se joka syö kädestänne on todennäköisesti nähnyt useamman sukupolven matkailijoita.

Seychelleillä on useita lintulajeja, joita ei ole missään muualla. Tunnetuin niistä on Seychellien mustapapukaija, joka on maan kansallislintu ja joka elää Praslinin palmumetsissä. Sen näkee useimmiten Vallée de Main lähistöllä.

Kaunein tarina on kihutiiralla. Se on täysin valkoinen merilintu, joka ei rakenna pesää lainkaan vaan munii yhden munan paljaan oksan haaraan ja hautoo sen siinä. Niitä näkee puissa kaikkialla pääsaarilla, ja ne katsovat takaisin.

Seychellien mustarastas eli magpie robin on kertomus lintusuojelusta. Sen kanta putosi aikanaan muutamaan kymmeneen yksilöön, ja se pelastettiin siirtämällä lintuja petovapaille saarille. Cousinella ja Cousinella niitä on nyt vakaa kanta. Aridella pesii lisäksi yksi Intian valtameren suurimmista merilintuyhdyskunnista.

Merikilpikonnia on kaksi lajia, joita näkee säännöllisesti: karettikilpikonna ja vihreä merikilpikonna. Ne pesivät useilla rannoilla, ja pesimäaikaan rannoilla on merkittyjä alueita, joihin ei mennä. Niitä ei häiritä eikä niiden lähelle mennä veteen.

Rauskut ovat tavallisia matalassa vedessä, ja ne ovat vaarattomia jos niitä ei yllätä. Kävelkää matalassa vedessä jalkoja liu'uttaen eikä astuen, niin ne väistävät ajoissa. Se on sama ohje kuin kaikkialla, missä rauskuja on.

Valashai on kausiluontoinen vieras, ja sitä tavataan Mahén ympäristössä tyypillisimmin loppuvuodesta. Se ei ole taattu näky eikä sitä myydä sellaisena. Delfiinejä näkee veneretkillä säännöllisesti, ja niitä ei tarvitse etsiä.

Seychelleillä ei ole myrkkykäärmeitä. Ei myöskään suuria petoja, myrkkyhämähäkkejä tai skorpioneja, joilla olisi merkitystä. Metsäpolulla voi kävellä ilman että katsoo jalkoihinsa, ja se on harvinaista trooppisessa kohteessa.

Se mikä on, on hyttysiä, ja niitä on kosteammalla kaudella enemmän. Karkote kuuluu laukkuun ja sitä tarvitaan iltahämärässä. Toinen on satojalkainen, joka voi purra kivuliaasti mutta ei vaarallisesti, ja jonka näkee harvoin.

Lentävät koirat eli hedelmälepakot ovat saarilla tavallinen näky. Ne ovat suuria, ne lentävät illalla puiden yli ja ne syövät hedelmiä. Ne ovat täysin vaarattomia, ja ne ovat yksi niistä asioista, jotka muistuttavat että olette kaukana kotoa.

Kahdella kohteella pääsee pitkälle. Vallée de Mai Praslinilla aamulla ja Curieusen veneretki toisena päivänä. Ne kattavat coco de merin, mustapapukaijan ja vapaana kävelevät jättiläiskilpikonnat, eli ne kolme, joiden takia tänne tullaan.

Kolmas olisi Mahén kasvitieteellinen puutarha Victoriassa, jos aikaa on vähän. Se on kävelymatkan päässä keskustasta, siellä on kilpikonnat ja coco de mer -palmut, ja se sopii samaan aamuun torin kanssa.

Ja neljäs olisi mikä tahansa metsäpolku Mahéllä aamupäivällä. Se on ilmainen, se ei vaadi varausta ja se näyttää saaren sen sisältä. Retkemme ja saariopasteemme kertovat mikä polku sopii mihinkin kuntoon.